Terveydenhuollon rahoituksesta
Terveydenhuollon rahoitusta miettiessä on hyvä hahmottaa pääpiirteittäin, mitä eri tasojen hoito maksaa. Ei ole mitenkään ideaalia sysätä vain päämäärättömästi rahaa terveydenhuoltoon, vaan sielläkin perustellut budjetit ovat olennaisia. Rahaa ei myöskään ole loputtomiin, joten kohdentaminen on tarpeen.
Rahoituksen näkökulmasta ennaltaehkäisevä työ on yksinkertaisesti halvinta. Se voidaan tuottaa halvimmalla mahdollisella tavalla, eli hyvin kevyillä interventioilla asiakkaan tai potilaan kohdalla. Esimerkiksi erilaiset valistusohjelmat, kasvatus kouluissa ja valtion sekä kuntien tuottamat kampanjat. Ne voivat olla aihepiireiltään esimerkiksi tupakoinnin vähentäminen sekä ravitsemus- ja liikuntasuositukset. Puhutaan primääripreventiosta, kun ongelmat eivät ole varsinaisesti vielä muodostuneet, vaan pyritään tukemaan yksilöitä kohti terveellisiä valintoja jo valmiiksi. Tällöin mm. rasvamaksan tai kakkostyypin diabeteksen riskit pienenevät.
Sekundaaripreventiota tapahtuu, kun ongelmia on alkanut jo muodostua. Tällöin hakeudutaan esimerkiksi terveyskeskukseen vastaanotolle, jossa ongelmaan voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä varhaisemmin ongelmaan voidaan puuttua, sitä paremmat tulokset. Sekundaaripreventiossa on kuitenkin mahdollisuus, ettei yksilön terveys välttämättä palaudu täysin ennalleen, mutta voidaan saada esimerkiksi puhjennut sairaus hyvään hallintaan. Yksilön elämänlaatu ei välttämättä heikkene, tai sitä tapahtuu vain hetkellisesti.
Tertiääripreventio on kaikista kallein muoto. Tässä vaiheessa yksilön ongelmat ovat jo päässeet pahentumaan. Syitä voi olla hoidon saavuttamattomuus tai myöhäinen hoitoon hakeutuminen. Esimerkiksi puhjenneen sairauden hallintaan saaminen voi edellyttää paljon hoitoja, useita vastaanottokäyntejä ja mahdollisesti erikoissairaanhoitoa. Tässä vaiheessa on myös tyypillistä, että yksilön elämänlaatu saattaa jo olla heikentynyt, eikä palautumista ennalleen enää tapahdu. Yksilön toimintakyky voi olla jo sairaudesta heikentynyt, jolloin lähdetään etsimään keinoja sen hetkisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Tämä taas voi näkyä esimerkiksi pitkinä poissaoloina töistä tai jopa työ- tai opiskelukyvyn heikentymisenä, jopa pysyvänä sellaisena.
Näiden esimerkkien kautta on selvää, että yksilölle sekä yhteiskunnalle paras muoto on ennaltaehkäisevä työ. Jostakin syystä vuosien mittaan yhteiskuntamme rakenteen painopiste on siirtynyt halvimmasta kalleimpaan; terveyskeskusten toimimattomuudelle ei ole tehty mitään, mikä on saanut erikoissairaanhoidon paisumaan ja lopulta myös sakkaamaan. Tämän vuoksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että varhaiseen hoitoon panostettaisiin sekä lisättäisiin saavutettavuutta. Kun ihmiset voivat hyvin, se näkyy myös yhteiskunnan kustannuksissa. Hyvään elämänlaatuun kannattaa siis panostaa.
