Suomen terveydenhuollon ja valtakunnallisten organisaatioiden varautuminen ympäristön muodostamiin terveysuhkiin

 Terveydenhuollon kantokyvyn varmistamiseksi on pyritty luomaan monimutkainen infrastruktuurista ja erilaisista tekijöistä koostuva verkosto, jonka pyrkimyksenä on taata tärkeimmät sosiaali- ja terveyspalvelut niin normaalioloissa kuin poikkeustilanteissa (STM 2019a, 16). Verkosto pysyy yllä lukuisten toimintasuunnitelmien ja varautumisen keinojen suhteen. Ympäristötekijöitä, erityisesti ilmastonmuutosta, on vasta viime vuosina alettu huomioimaan terveydenhuollon valmiussuunnitelmia koskevissa ohjeistuksissa.

Tässä esseessä esitellään lyhyesti erilaisia ympäristön aiheuttamia uhkia terveydenhuollolle. Lisäksi esseessä esitellään terveydenhuollon varautumista osana yhteiskuntaa sekä tehdään lyhyt katsaus olemassa oleviin valtakunnallisiin ohjeisiin. Esseen lopuksi pohditaan ympäristöuhkien ja niihin kohdistuvien toimien potentiaalista vaikuttavuutta sekä riittävyyttä.

Terveydenhuoltoon kohdistuvia ympäristöuhkia

Kaikki lähtee biodiversiteetistä ja sen heikkenemisestä. Biodiversiteetin monipuolisuus takaa lajirikkauden, ja sitä kautta luonnollisen tasapainon eliölajien välillä. Biodiversiteetin heikkeneminen tapahtuu niin ilmastonmuutoksen kuin ihmisen tarkoituksellisen ei-toivottujen eliöiden ja muun tuhoamisen takia (Hemminki, n.d.a; Laisi 2021). Huomattavaa on, että ihminen on itsessään monesta lajista koostuva kokonaisuus (Laisi 2021). Näin ollen biodiversiteetin heikentäminen ympäristössä voi aiheuttaa myös ihmisen mikrobiomin poikkeavuuksia ja siten sairastumisia (Salonen 2013). Biodiversiteetin yksipuolistuessa monet uudet tautimuodot saavat jalansijaa aiheuttaen niin viljelyille, tuotantoeläimille kuin ihmisille merkittävääkin haittaa (Laisi 2021; STM 2021; 21). Lisäksi ilmastonmuutoksesta johtuvat kuivuus, pölyttäjäkato, säiden ääri-ilmiöt ja yksipuolinen viljely voivat aiheuttaa ruokasatojen menetyksiä (Laisi 2021; STM 2021, 21), mikä taas voi johtaa ruoka- ja vesipulaan ja sitä kautta aliravitsemukseen ja ilmastopakolaisuuden lisääntymiseen (Tuomisto 2020; STM 2021, 21–22). Kaikki nämä haastavat terveydenhuollon toimintoja.

Muita ihmisen terveyttä uhkaavia ja siten terveydenhuoltoa kuormittavia tekijöitä ovat ilman ja maaperän saasteet, joita ovat esimerkiksi puunpoltosta aiheutuneet pienhiukkaset, keinovalosaaste, meteli, ionisoiva säteily sekä erilaiset luontoon päätyvät kemialliset aineet. Myös muovi, erilaiset hajoamattomat tuotteet ja jätteen huono käsittely aiheuttavat luonnolle kuormitusta. Esimerkiksi merissä esiintyvä mikromuovi on merkittävä ongelma. (Hemminki n.d.a.)

Terveydenhuolto on täysin riippuvainen monen yhteiskunnan järjestämän ja ylläpitämän infrastruktuurin osasta. Tällaisia ovat esimerkiksi ruokahuolto, vesihuolto, jätehuolto, energiahuolto, logistiikka sekä digitaalinen infrastruktuuri (Hemminki 2019, 354; Hemminki, n.d.b; STM 2021, 29). Nämä toiminnot ovat alttiita ilmastonmuutoksen myötä tapahtuville asioille, ja ne voivat ilmetä esimerkiksi säiden ääri-ilmiöiden lisääntymisenä tai tuotantopulana ja siten toimintahäiriöiden potentiaalisena kasvuna. Näin ollen ilmastonmuutos aiheuttaa niin suoraa kuin heijastevaikutusta terveydenhuoltoon (STM 2021, 22–23).

Mikrobilääkeresistenssi asettaa merkittävän uhan yksilölle, väestölle ja siten myös terveydenhuollolle. Resistenssin pahenemisen ja laajenemisen myötä yksilöt ja väestönosat voivat kuolla tavallisimpiin, aiemmin antibiooteilla hoidettuihin sairauksiin sekä terveydenhuollossa esimerkiksi leikkaus- ja syöpähoidot muuttuvat riskialttiiksi toiminnoiksi (THL 2021). Heikinheimo (2022) tuo esille erityisesti moniresistentit bakteerit, joiden aiheuttamien infektiokuolemien arvioidaan ohittavan syöpätautikuolleisuuden luvut vuonna 2050. Mikrobilääkeresistenssiä pahentavat antibioottien liiallinen ja väärinkäyttö (Heikinheimo 2022; THL 2021) sekä antibioottien päätyminen jätevesiin, josta niitä ei puhdisteta (Laisi 2021). Hemmingin (n.d.a) mukaan jopa 70 % maailmalla käytetyistä antibiooteista kuluu pääasiassa tuotantoeläinten hoitoon. Heikinheimon (2022) ja THL:n (2021) mukaan kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma, joskin Suomessa tilanne on maltillinen resistenteistä bakteereista johtuvien kuolemien osalta. Tilannetta seurataan aktiivisesti (THL 2019).

Hoitoon liittyvät infektiot eli sairaalainfektiot ovat huolestuttavassa kasvussa ja muodostavat uhan terveydenhuollon turvalliselle toiminnalle. Niiden torjuminen on ehdottoman tärkeää, sillä hoitoon liittyviä infektioita esiintyy vuosittain jopa 100 000, ja ne aiheuttavat vuosittain 1500–5000 ihmisen kuoleman (THL 2019). Hoitoon liittyvät infektiot ovat pääasiassa resistenttejä bakteereja, joten hoitaminen on hankalaa vähäiseksi käyvien hoitomuotojen ja lääkevaihtoehtojen vuoksi (THL 2022). THL:n (2022) mukaan terveydenhuollossa esiintyvät tyypillisimmät infektiot ovat virtsatieinfektiot, pneumonia, bakteremia sekä leikkausalueen infektiot. Yleisiä taudinaiheuttajia ovat Staphylococcus aureus (MRSA), e.Coli ja Klebsiella pneumoniae (ESBL-ominaisuus), jotka ovat MRSA- ja ESBL-muodoissaan varsin resistenttejä (THL 2022). Hemminki (n.d.a) ja THL (2019) mainitsevat myös CPE- ja VRE-bakteerit, jotka omaavat niin ikään resistenttejä ominaisuuksia.

Terveydenhuollon varautuminen ympäristöuhkiin

STM (2019) on julkaissut ohjeen varautumiseen ja jatkuvuudenhallintaan terveydenhuollossa. Terveydenhuollon toimintakyvyn säilyttämiseksi terveydenhuollossa tehdään erilaisia valmius- ja varautumissuunnitelmia lainsäädännön ja STM:n ohjeistuksen mukaisesti (STM 2019, 17–20). Tärkeimpänä tavoitteena on luoda jatkuvuudenhallinnalla sellaiset valmiuden olosuhteet, jossa organisaation toimintakykyä pyritään suojelemaan ja minimoimaan häiriötekijöistä johtuvia vaikutuksia, sekä reagoimaan potentiaalisiin uhkiin tarkoituksenmukaisesti ja jopa ehkäisemään niitä (STM 2019, 13). STM (2021, 48) esittää valtakunnalliseksi tavoitteeksi, että kaikkien hyvinvointialueiden tulisi laatia sosiaali- ja terveyspalveluiden ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmat.

Varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan prosessiin kuuluu keskeisesti kriittisten toimintojen ja tukipalveluiden tunnistaminen ja niiden toiminnan jatkumisen varmistaminen kaikissa olosuhteissa (STM 2019, 21). Valmiussuunnitelmasta tulee käydä ilmi varautumisen aikana tapahtuvan koordinoinnin, johtamisen ja suunnittelun vastuuttaminen, resursointi sekä organisointi. Valmiussuunnitelmassa on määritettävä myös mahdolliset henkilökunnan koulutustarpeet ja niiden toteuttamiset. Lisäksi varautumisen vastuuhenkilö tai -henkilöstö, erilaiset yhteistoimintaryhmät sekä muut rakenteet on nimettävä. Häiriötilanteiden varalta valmiussuunnitelmassa on tultava ilmi mahdolliset organisaatio- ja johtamismuutokset. (STM 2019, 25.)

STM (2019, 44) ohjeistaa tekemään toimintakortit valmiussuunnitelmaa rakentaessa, jotka on suunniteltu mm. sään ääri-ilmiöiden, tulipalon, eri infrastruktuurien toimintahäiriöiden, epidemiatilanteiden ja ulkoisten uhkien, kuten pommiuhkien tai terroritekojen varalta. STM (2019, 29) muistuttaa, että hankintasopimuksissa on huomioitava valmiustilanteet ja turvattava esimerkiksi ulkoistamisten ohessa materiaalien, laitteiden ja muun toimittaminen häiriötilanteen aikana. STM (2021, 47) mainitsee, että esimerkiksi julkisia hankintoja tehdessä voisi kriteerinä olla ilmastonmuutokseen sopeutumista tukeva toiminta yrityksessä.

STM (2021, 32) arvioi, että ainakin lyhyellä aikavälillä terveydenhuolto kykenee suurelta osin hoitamaan väestöön kohdistuvia ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia. Pekkanen (2020) kommentoi, että Suomessa varautuminen onnistuu hyvin toimivan infrastruktuurin ja maan varallisuuden ansiosta. Hemminki (n.d.b) kuitenkin mainitsee, että ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan terveydenhuollossa tai yhteiskunnassa rakenteellisia muutoksia tai todennäköisesti molemmissa. Ääriolosuhteiden ilmenemisen todennäköisyys on Suomessa pieni, mutta sen sijaan ilmastonmuutoksen seuraukset voivat lisätä sairastumisia ja tapaturmia, johon taas terveydenhuollon tulee vastata (STM 2021, 32). STM:n (2021, 33) mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa ehkäisevään työhön ja terveysneuvontaan eniten, sillä haavoittuvat ryhmät, kuten asunnottomat, lapsiperheet ja ikääntyneet ovat usein näiden palveluiden piirissä.

Varautuminen mikrobilääkeresistenssiin ja hoitoon liittyviin infektioihin

STM (2017) julkaisi vuosille 2017–2021 mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallisen toimintaohjelman, jossa on ohjeet ammattilaisille mikrobilääkeresistenttien bakteerien torjuntaan. Toimintaohjelmassa on tarkasteltu toimien nykytilaa, luotu tavoitteet sekä esitetty toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös kullekin valtakunnalliselle tai paikalliselle toimijalle on esitetty vastuualueet. (STM 2017, 19.)

STM:n (2017, 24–33) julkaisussa on mikrobilääkeresistenssin ja mikrobilääkkeiden käytön seurannasta ohjeita ja vastuualueiden jakoja. Edellä mainitut kuuluvat THL:n alaisuuteen. THL:n (2019) sivuilla on esiteltynä toimijoita, jotka toteuttavat mikrobilääkeresistenssin seurantaa. THL (2019) vetää FiRe – suomalaista mikrobilääkeresistenssin tutkimusryhmää, joka toimii tiiviissä yhteistyössä ECDC:n kanssa sekä tuottaa aiheeseen liittyvää tietoa ja suosituksia. THL:llä (2019) on myös omia asiantuntijalaboratorioita, joissa tutkitaan osaa resistenteistä mikrobeista. Lisäksi THL:n (2019) sivuilta löytyy mikrobilääkekulutuksen seuranta, jota tehdään valtakunnallisesti ja Euroopan tasolla sekä tartuntatautirekisteri, jossa seurataan seuraavia taudinaiheuttajia: MRSA; CPE, VRE, pneumokokki, mycobacterium tuberculosis ja mahdolliset ESBL- e.Coli sekä ESBL- Klebsiella pneunomiae. THL toteuttaa valtakunnallista sairaalainfektio-ohjelmaa SIROa, joka auttaa torjumaan sairaaloissa esiintyviä hoitoon liittyviä infektioita (THL 2022).

THL (2022) listaa sairaalan henkilökunnan tärkeimmiksi mikrobilääkeresistenttien bakteereiden sekä hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemiseksi hyvän käsihygienian tarvittaessa suojainten käytön sekä asianmukaisen hoitovälineiden käsittelyn, käytön ja työskentelytavat. Mikrobilääkeresistenssiä ehkäistäessä tulee huolehtia myös sairaalahygieniasta sekä vain välttämättömästä antibioottihoidon antamisesta (THL 2021).

Pohdinta

Terveydenhuoltoon kohdistuvia ympäristöuhkia on paljon, ja systeemin monimutkaisuus voi tehdä siitä haavoittuvaisen. Siksi varautuminen ja riskienarviointi sekä -hallinta nousevat erittäin tärkeään asemaan. THL:n ja sosiaali- ja terveysministeriön tuottamasta materiaalista käy hyvin ilmi, että erilaisiin uhkiin on pyritty varautumaan jo kauan. Hemminki (2019, 354) kommentoi, että vielä vuonna 2019 valtakunnallisissa ohjeissa on huomioitu hyvin vähän ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaikutuksia. Ilahduttavasti STM:n (2021) julkaisu vuonna 2021, huomioi ilmastonmuutoksen suorat negatiiviset terveysvaikutukset, hillinnän myötä kohenevat terveysvaikutukset sekä epäsuorat eli heijastevaikutukset.

STM (2017) julkaisema mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallisen toimintaohjelman sisältö herätti mielenkiinnon. Toimintaohjelmassa nostetaan esille, että koulutus mikrobilääkeresistenssistä oli sulautettu osaksi lääketieteellistä sekä AMK-tason hoitotyön koulutuksia, mutta ei ollut tiedossa, missä laajuudessa kullakin ammattiryhmällä oli suojautuminen ja varotoimet hallussa ja miten hyvin niitä toteutettiin. Monilla nämä tiedot eivät kentällä ole kovin hyvin hallussa, ja siksi esimerkiksi hygieniahoitajan osaamista tulisi hyödyntää organisaatioissa paljon tehokkaammin.

Hoitoon liittyvät infektiot ovat omassa tehohoidon työssäni usein näkyvissä, ja niiden torjumiseksi tehdään paljon työtä. On kuitenkin huomattava, että monet hyviksi koetut hoitokäytännöt ovatkin osoittautuneet tutkimusten myötä juuri infektioriskiä kasvattaviksi, jolloin käytäntöjä on välittömästi muutettu. Siksi viimeaikaisin tutkimustieto on aivan ensiarvoisen tärkeää, jotta hoito olisi varmasti aina näyttöön perustuvaa. Tarvitsemme selvästi hoitoon liittyvien infektioiden torjumisessa vielä tehokkaampia keinoja, sillä ne todella kuormittavat terveydenhuoltoa pitkittämällä hoitojaksoja ja aiheuttamalla potilaalle haittaa.

Kaikkiaan biodiversiteetin ja ympäristön vaikutukset ovat niin yksilölle kuin yhteiskunnalle erittäin merkittävät, ja on erinomaista, että näitä huomioidaan enemmän. Emme voi eristäytyä luonnosta, sillä olemme holobionttina yksi osa luontoa. Kun ymmärrämme niin yksilön kuin yhteiskunnallisella tasolla yhteytemme ja luonnon epätasapainon suorat vaikutukset meihin sekä lakkaamme aiheuttamasta enempää tuhoa, menemme ihmiskuntana yhden suuren ja selviytymisemme kannalta tärkeimmän harppauksen eteenpäin.

Lähdeluettelo

Hemminki, E. 2019. Miten terveydenhuollon Suomessa pitäisi varautua ilmastonmuutoksen seurauksiin? Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2019: Vol 56 nro 4: 353–356. Viitattu 22.5.2023.

Hemminki, E. n.d.a. Katsaus terveyden kannalta tärkeisiin ympäristökysymyksiin osa 1. Verkkoluento. Helsingin yliopisto. Globaali kansanterveys ja uhat. Viitattu 21.5.2023.

Hemminki, E. n.d.b. Katsaus terveyden kannalta tärkeisiin ympäristökysymyksiin osa 2. Verkkoluento. Helsingin yliopisto. Globaali kansanterveys ja uhat. Viitattu 21.5.2023.

Heikinheimo, A. 2022. Mikrobilääkeresistenssi One Health -näkökulmasta. Verkkoluento. Helsingin yliopisto. Globaali kansanterveys ja uhat. Viitattu 21.5.2023.

Laisi, J. 2021. Luonnon monimuotoisuus ja terveys. Verkkoluento. Helsingin yliopisto. Globaali kansanterveys ja uhat. Viitattu 21.5.2023.

Tuomisto, J. 2020. Ilmastonmuutos. Teoksessa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto J. & Vuorinen, H. S. (toim.) Ympäristöterveys. Duodecim Oppiportti.

Pekkanen, J. 2020. Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset Suomessa. Teoksessa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto J. & Vuorinen, H. S. (toim.) Ympäristöterveys. Duodecim Oppiportti.

Salonen, A. 2013. Mikrobiomit. Duodecim. Viitattu 24.5.2023. https://www.duodecimlehti.fi/duo11328

STM. 2021. Sosiaali- ja terveysministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (2021–2031). STM:n julkaisuja 2021:20. Viitattu 21.5.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5410-6

STM. 2019. Valmius- ja jatkuvuudenhallintasuunnitelma. Ohje sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille. STM:n julkaisuja 2019:10. Viitattu 22.5.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4046-8

STM. 2017. Mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallinen toimintaohjelma 2017–2021. STM:n julkaisuja 2017:4. Viitattu 22.5.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3955-4

THL. 2022. Hoitoon liittyvät infektiot. Viitattu 22.5.2023. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/hoitoon-liittyvat-infektiot

THL. 2021. Antibioottiresistenssi. Viitattu 22.5.2023. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/antibioottiresistenssi

THL. 2019. Mikrobilääkeresistenssin seuranta. Viitattu 23.5.2023. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/seurantajarjestelmat-ja-rekisterit/mikrobilaakeresistenssin-seuranta